Alennuksia tai edullisia hintoja

Vuoden 2011 itämaisen illan lippuhinnoittelu herätti jonkin verran keskustelua, mutta paljon vähemmän kuin odotimme. Keskusteluun osallistui vain kymmenen järjestäjäkunnan ulkopuolista tanssijaa.

Lippuhinnoittelussa tarjosimme kolmea vaihtoehtoa:

  1. lippujen hinta on kaikille osallistujille sama
  2. yksittäiset liput hintaan A, isommista määristä ryhmäalennus
  3. liput hintaan A, mutta yhteistyötahojen jäsenet saavat henkilökohtaisen jäsenalennuksen

Ensimmäinen vaihtoehto – kaikille samanhintaiset liput – ei saanut kannatusta lainkaan. Eniten kommentoijat kannattivat vaihtoehtoa 3 eli henkilökohtaista alennusta yhteistyötahojen jäsenille. Tätä kannatti 10 keskusteluun osallistunutta.

Lisäksi paljon kannatusta sai vaihtoehto 2 eli ryhmäalennus. Kommenteissa ehdotettiin, että vähintään kymmenen lippua tilanneille ohjaajille annettaisiin ilmainen lippu. Tämähän on käytännössä sama kuin ryhmäalennus. Myöhemmissä kommenteissa todettiin, että myös pienempien ryhmien ohjaajat ansaitsisivat vapaalippunsa.

Kuka maksaa alennukset?

On kaksi tapaa hinnoitella tuote: joko tarjota mahdollisimman edullista hintaa (vaihtoehto 1) tai antaa alennuksia (vaihtoehdot 2 ja 3).

Kun tuotteelle lähdetään luomaan hintaa, lasketaan alin mahdollinen hinta, jolla tuote voidaan myydä. Jos halutaan tarjota kaikille itämaisen illan osallistujille mahdollisimman edulliset liput, on myynnissä vain yhdenhintaisia lippuja, hintana X euroa.

Jos on tarpeen antaa tuotteesta alennusta, tuotteen myyntihintaa nostetaan. Alimpaan mahdolliseen myyntihintaan lisätään alennuksen määrä, jolloin saadaan alentamaton hinta. Tällaisella hinnoittelulla itämaisen illan liput maksaisivat ryhmä- tai jäsenalennuksella X euroa, ja alentamattomien lippujen hinta olisi tuolloin X + Z euroa.

Alennus ei tarkoita halvempia lippuja, vaan se tarkoittaa, että ne, jotka eivät alennukseen ole oikeutettuja, maksavat lipustaan enemmän.

On toki kolmaskin tapa hinnoitella tuote. Esimerkiksi yhdistys voi tarjota jäsenilleen jäsenalennusta, joka oikeasti laskee tuotteen hintaa. Jos tuotteen minimimyyntihinta olisi X euroa, yhdistys voi myydä jäsenilleen tuotteen hintaan X – Z euroa. Tällöin yhdistys on budjetoinut jäsenmaksuista Z euroa/henkilö tämän alennuksen kattamiseen.

Jäsen- ja ryhmäalennukset käytännössä

Tanssiyhdistys Sahara ry. järjestää itämaisen illan 2011. Tapahtumaan on tulossa jäseniä myös muista yhdistyksistä, joten emme voi käyttää jäsenmaksuja lippualennusten kompensoimiseen. Tämä tarkoittaa, että voidaksemme myydä lippuja alennetulla hinnalla, meidän pitää nostaa lippujen hintoja.

Koska henkilökohtainen jäsenalennus näyttää olevan varsin tärkeä keskusteluun osallistuneille, lippujen hinnoittelu suunnitellaan siten, että yhteistyötahojen jäsenet tulevat saamaan edullisempia lippuja kuin muut osallistujat. Toisin sanoen halvin mahdollinen myyntihinta on jäsenlippujen hinta.

Muut osallistujat maksavat siis lipuistaan enemmän.

Täysin henkilökohtaisena mielipiteenäni kerron, että olisin mieluummin antanut itämaisen illan lipuista ryhmäalennuksen. Tällöin valtaosa osallistujista olisi päässyt halvimmalla mahdollisella hinnalla itämaiseen iltaan, eikä lipun hinta olisi noussut kynnyskysymykseksi myöskään niille vasta-alkajille, jotka ovat vasta vihkiytymässä itämaisen tanssin ihanaan maailmaan.

Ohjaajien vapaalipun ongelmat

Harkitsimme myös tarkkaan sitä, olisiko mahdollista ja mielekästä antaa vapaalippu ryhmien ohjaajille. Mahdollistahan se ilman muuta olisi, mutta mielekästä ei.

Illassa, jossa ison osan kuluista muodostaa ruoka, vapaalipun antaminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin sellaisessa tapahtumassa, jossa kulut muodostuvat pääasiassa kiinteistä kuluista. Kiinteät kuluthan ovat samat riippumatta sitä, montako ihmistä tapahtumaan osallistuu, mutta ruokailun kulut kasvavat suoraan osallistujamäärän mukaan. Ohjaajien ruoka ei muutu järjestäjille ilmaiseksi, vaikka ohjaajille annettaisiinkin ilmainen lippu.

Jos antaisimme vapaalipun kymmenen lippua tilanneelle ohjaajalle, se tarkoittaa, että jokaisen lipun hintaa pitäisi nostaa 10 prosenttia. Jos alennetun lipun hinta olisi esimerkiksi 21 euroa, kuten Tanssiyhdistys Sahara ry:n järjestämässä itämaisessa illassa vuonna 2009, ohjaajan vapaalippu nostaisi alennettua hintaa yli 23 euroon.

Mikäli vapaalippu annettaisiin jokaiselle ohjaajalle ryhmän koosta tai tilattujen lippujen määrästä riippumatta, lippujen hintaa jouduttaisiin nostamaan vielä enemmän.

Jos vapaalippu ajatellaan korvaukseksi panoksesta, jonka ohjaajat tekevät illan eteen, vapaalipun saaminen asettaisi ohjaajat eriarvoiseen asemaan. Tällöin me järjestäjinä arvioisimme, että yhden pienen ryhmän yhden tanssin ohjaaminen on yhtä merkittävä panos itämaiseen iltaan kuin vaikkapa kahdeksan ryhmän kahdeksan tanssin ohjaaminen.

Itämaisissa illoissa on ollut tapana muistaa ohjaajia pienellä kiitoksella ohjattujen ryhmien määrästä tai tilattujen lippujen määrästä riippumatta. Tämä lienee reilumpi ja tasapuolisempi tapa ilahduttaa ohjaajia kuin ohjaajalle myönnettävä vapaalippu joko tilattujen lippujen määrään sidottuna tai ei.

Tämän vuoksi emme tule vuoden 2011 itämaisessa illassa antamaan ohjaajille vapaalippuja.

Mainokset
Kategoria(t): itämainen ilta 2011. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s